sunnuntai 28. elokuuta 2016

BLOGIN UUSI OSOITE

Moikka! Jatkossa blogini löytyy vauva.fi - sivustolta. Tervetuloa mukaan kaikki vanhat sekä uudet lukijat. Tämä blogi pysyy vielä hetken auki, mutta ei päivity joten klikkaa tästä niin pääset uuteen osoitteeseen ! 




maanantai 8. elokuuta 2016

KIITOS 2014-2016

Heippa! Viime viikko oli blogin puolella tahmea. Palasin työelämään ja sairastuimme heti, mutta mitä tulee räkäpapereihin niin, niihin on pyyhitty myös onnenkyyneleitä. Olen siis jättämässä Kaksplus- blogit taakseni. Tämä ei ole blogini loppu, vaan tartuin mahdollisuuteen. Blogi tulee päivittymään hetken aikaa vielä täällä bloggerissa, mutta tarkoituksella hieman löysäilen pari seuraavaa viikkoa. Totuttelemme uuteen arkeen ja kulisseissa pakataan  jo sähköisiä muuttolaatikoita. Syksyllä rullataan sitten ihan täysillä uudessa osoitteessa! 

Tässä vaiheessa on hyvä kerrata blogini some-kanavat. Instagram @tiitukatriina, joka kuvatulvien lisäksi sisältää mm. arvontoja teille seuraajille. Snapchatissa pääset kurkkaamaan meidän arkea ja ehkä hieman jäykkää kameran edessä hymähtelyä myöskin @tiitukatriina - nimimerkin takaa. Facebook on kätevin tapa saada ilmoitus uudesta postauksesta, joten tervetuloa tykkäämään 

Muutosten tuulet tuntuvat aina niin kutkuttavan jänniltä. Kaksplus kehykset, mainokset yms tulevat katoamaan lähipäivinä, mutta minä en katoa blogimaailmasta minnekään. Ja toivottavasti hyppäätte mukaan myös uuteen blogikotiini. Infoan, heti kun tämä osoite vanhenee. Ihanaa, että olette täällä. Te lukijat teitte unelmastani totta.





Kiitos Kaksplus ja erityisesti kiitokset teille lukijoille!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

HYVÄ KOTI SIKIÖLLE?

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä sain käsiini sen samaisen pitkän listan, jonka esikoistani odottaessanikin sain. Listan, jossa luokitellaan kaikki ne elintarvikkeet mitä odottavan äidin tulisi vältellä, käyttää kohtuudella tai jättää kokonaan pois. Ekalla kerralla lista säikäytti, mutta tällä kertaa suhtauduin siihen hieman kevyemmin. En siis säikähtänyt ensikertalaisen tapaan kieltoja, enkä pelästynyt että olen jo saattanut sikiön vaaraan. Neuvolantäti alkoi käydä listaa lävitse. Raa'an lihan kohdalla aloin voida todella huonosti ja pyysin, että jos saisin tutustua siihen vasta kotona. 

Pahoinvoinnin poistuttua tein kovan työn, että aloin edes syömään jotain muutakin kuin mustikkakeittoa ja hapankorppuja. Tällä hetkellä ruoka maistuu. Mitään suuria näläntunteita tai raskaushimoja ei oikeastaan ole ja annoskokoni ovat jopa pienempiä kuin ilman raskautta. Se mitä tulee elintarvikkeiden suosituksiin, niin lipsuttu on. Yhdessä vaiheessa minulla oli kova salmiakki/lakuhimo. Sitten muistin miten taivaalliselle energiajuoma maistuu ja yhtäkkiä kahvikupissani olikin enemmän kahvia, kuin maitoa. Myönnän, että kofeiinin käyttämisen rajat ja salmiakin sekä lakritsin syönnin rajat ovat siis ylittyneet. Uskon, että näissä suosituksissa on todellakin perää, joten lopetin. Kaikki ne elintarvikkeet, joissa kytee listeriabakteerin vaara ovat jääneet kaupanhyllyille. Raakaa kalaa, katkarapuja ja mätiä syödään sitten seuraavan kerran jouluna, onneksi laskettuaika osui marraskuulle. Joulupöydästä selviäminen olisi ollut aivan mahdoton tehtävä!



Toki on päiviä jolloin tuntuu, että käsiini eksyy kaikkea "ei suositella raskaana oleville". En missään nimessä käytä alkoholia, en polta tupakkaa, syön raskausajan vitamiineja, olen tarkka lääkkeiden käytön kanssa ja käyn säännöllisesti neuvolassa. Koen siis olevani hyvä koti sikiölle. Näkyvää sokeria vielä ruokavaliostani löytyy, mutta paljon ollaan jo saatu pois raskausdiabetekseni vuoksi. Yhtään jätskipalloa tähän odottajaan ei enää tänä kesänä eksy ja nautin kylmän colan vain saunajuomana sunnuntaisin.

Tiedän paljon täysin terveitä ja ongelmattomia raskauksia, vaikka äidit ovat levittäneet sitä kiellettyä maksamakkaraa leivän päälle, juoneet suositusten yli kofeiinia läpi raskauden ja nauttineet rapujuhlien antimista. Jotkut odottavat äidit pitävät suositukisa jopa naurettavina, mutta itse uskon siihen ettei ravintosuositukset ole ole hatusta vedettyjä, joten pyrin niitä noudattamaan. Eihän tartuntaan tarvita kuin yksi huono tuuri?Itseäni tämä aihe kiinnostaa kovastikin, koska on hyvin mielenkiintoista miksi esimerkiksi suositukset vaihtelevat maittain? 

Noudatitko sinä raskaana ollessasi elintarvikkeiden rajoituksia? Söitkö salmiakkia? Hörpitkö kahvia/energiajuomaa? Löysitkö itsesi sushi- ravintolasta? Levititkö maksamakkaraa leivän päälle? Pysyivätkö määrät sallittujen rajojen sisäpuolella vai uskallatko myöntää niiden ylityksen? 


Meillä arki alkoi maanantaina ja odotusten mukaan sairastuimme heti, mutta sain tämänkin blogiviikon vihdoin käyntiin ja todella toivon, että saamme yrittää arkeen paluuta pian uudelleen!

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Se on meidän lapsilukumme, ei teidän!


Olen ennenkin kertonut, että alustava lapsiluku haaveeni oli pyöreä nolla siihen päivään saakka, kunnes täytän 30. Sitten tuli yksi yllätys ja toinen toivottu. Ja nyt moni on tokaissut, että nauti nyt raskaudesta, koska se on viimeinen? Joka kerta tuon lauseen kuultua, sydämessä muljahtaa. Ei, ei se ole. Minulla ei ole mitään käryä mitä elämä kahden lapsen kanssa on. Silti haaveilen jo kolmannesta. 

Tuntuu, että lähipiirissämme lapsia pitää olla kaksi, muu määrä luokitellaan jo epänormaaliksi. Olisi pitänyt laittaa ensimmäisen nimeksi alkuperäinen suosikkini, Kasper. Ehkä sitten Jesperin ja Joonatanin maailmaan pullahtamista olisi pidetty itsestäänselvyytenä? 

Pidempi aikaiset blogini lukijat tietävät, että halusimme nauttia yhden lapsen vauvavuodesta  ja ensimmäisistä taaperovuosista ilman uutta raskautta/vauvaa. Pienempi ikäero lastamme välillä ei käynyt edes mielessä. Veljesten ikäeroksi tulee lähemmäs kolme vuotta, joka tuntuu hyvältä. Esikoinen on jo omatoiminen. Osaa kertoa mihin sattuu, mitä haluaa syödä, miksi ei saa unen päästä kiinni ja paahtaa leipänsä itse. 

Toistaiseksi minulla on kokemusta vain yhdestä lapsesta. Hän toki riittäisi jo yksinään meille täydelliseen onneen, mutta en näe mitään estettä suuremmalle perheelle, mutta yksi vauva kerrallaan. Jos kolmonen joskus suodaan, se tulee sitten taas vähintään kahden vuoden ikäerolla. Niin siis silloin kuin tämä masussa muhiva vauva osaa paahtaa ne omat leipänsä.  





Tällä hetkellä elän hetkessä. Nautin siitä mitä meillä on. Yksi täydellinen terve poika päivänvalossa ja pian toinen. En ota mitään paineita tulevasta. En suunnittele elämää liikaa, mutta jossain tuolla takaraivolla kolkuttelee fiilis, että kolmas on vielä tervetullut. Monesti puhutaan, että on väärin puhua lapsiluvusta keskusteltaessa haluamisesta, koska heitä suodaan. Mikä kuitenkin tunnen haluavani kolme lapsosta. Se on sitten kohtalon käsissä toteutuuko toiveeni. 

Tätä kirjoittaessa havahduin, että aika todellakin kuultaa muistot. En nähtävästi muista, että vietin kevään oksennellen? En hän se nyt minä ollut joka huuteli vessasta, että en tee tätä enää helvetti ikinä. Ja pyysin, että oksentelua kuvataan videolle, jotta voisin käyttää niitä lääkkeenä tulevaisuuden vauvakuumeisiin. 

Saa nähdä mitä lapsi numero kaksi tekee sitten näille ajatuksille? Voi olla, että puolen vuoden päästä kirjoitan blogitekstin, jossa ilmoitan väsyneenä, että en halua enää yhtäkään lasta? Liitän siihen postaukseen tämän tekstini ja pidän itseäni hulluna. Ei ei siinä niin käy. Minä haluan kolme lasta. Numero tuntuu oikealta. 

Montako lasta sinulla on? Onko lapsiluku täynnä? Monestako lapsesta haaveilet? Ja sitten se mielenkiintoisin, onko puolisosi samaa mieltä täydellisestä lapsiluvustanne? Minähän siis puhuin vain omista tuntemuksistani... ;)

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Ei mitään hätää, äiti on vain raskaana

" Ei mitään hätää, äiti on vain raskaana". Näin tokaisin taaperollemme, kun purskahdin kyyneliin televisiota katsellessani. "Äiti rakas, äiti rakas" lohdutti kaksivuotiaamme ja sen jälkeen olohuoneessa tarvittiinkin jo sateenvarjoja. Viime aikoina raskaus on laittanut tunteet jylläämään. Itkettää, naurattaa, raivostuttaa ja masentaa vuoron perään. Ihanan kamalat raskaushormonit ovat siis täällä. 

Esikoista kohtaan on muodostunut entistä suurempi tarve suojella ja rakastaa. Liikutun ja murehdin vuoron perään häntä koskevista pienen pienistä asioista. Saatan murehtia hänen eriparisukkia, pientä ruhjetta polvessa ja liikutun kyyneliin unelta tuoksuvasta pörröisestä tukasta aamupalapöydässä. Herkistymisen keskeltä repeän yhtäkkiä raivoamaan. Kiihdyn nollasta sataan. Kuka tuo hirveä hirviö oikein on joka peilistä katsoo? Kuka tuo mököttävä itkupilli vessanlattialla oikein on? Se on vain äiti, äiti joka on vain raskaana. Ei mitään hätää siis. En oikein itsekkään tiedä itkenkö ilosta vai surusta? 


Olo on niin aaltoileva, että tulen pian merisairaaksi. Kait se kuitenkin näin on parempi? Voisi käydä aikamoinen räjähdys, jos antaisin tunteinen kyteä pinnan alla. Jatkuuko tämä vielä 16 viikkoa? Voi perhe parkaani. En kai mä nyt oikeasti hirviö ole? Vähän ailahtelevaa tyyppiä nätisti sanottuna. No meitä kaikkia lohduttaa, että tämä on vain tämmöinen mukava välitila.

Onneksi tämän kaiken voi laittaa hormonien piikkiin. On kuulemma ihan ok itkeä kuollutta kastematoa kadulla tai sitä kun wc-paperi loppuu? Ja tuntea olonsa maailman onnellisemmaksi oman lapsen hiuksia silittäessä? Tuosta olisi voinut jättää kysymysmerkin pois. Se on todellakin ihan ok, oli raskaana tai ei.

Huomasin, että neuvolan ilmoitusseinän valmennus tarjonta on laaja, mutta missä "näin kestät raskaana olevaa naistasi 9- kuukauden ajan"- valmennus? Tsempit siis kohtalontovereille ja varsinkin kaikille kenen puolisot hautovat. Vierestä katsominen ei varmasti ole helppo pähkinä pureskeltavaksi. 

Ja kun minulta kysytään, kuinka henkisesti voin? Vastaan pokkana "eihän tämä nyt sillai missään tunnu". Niinpä niin, eipä. Mutta ei tässä oikeasti ole mitään hätää, koska päällimmäisenä tunteena on onni. 

T. Yhden äiti, pian kahden


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

ENSIMMÄINEN VIDEOPOSTAUKSENI - vaatteita pikkuveljelle!

Raskausviikko 25 pärähti käyntiin. Helteet ovat kieltämättä saaneet minut entistä rakastuneemmaksi ilmalämpöpumppuumme, muuten vointi vallan mainio. Ensimmäinen neuvolalääkärikin on takanapäin ja kaikki oli mallillaan. Masu kasvaa ja pikkuveljen nimikin alkaa muotoutumaan kielen päälle. Hitaasti, mutta varmasti. Kesäloma vetelee viimeisiä, mutta kaikkea hauskaa on vielä onneksi tiedossa. 

Useampi on kysellyt mitä hankintoja olemme jo tehneet pikkuveljelle? Joten ajattelin tähän väliin hieman esitellä ensimmäisiä vauvanvaate hankintoja kuvin sekä videolla. Kyllä, tein blogihistorian ensimmäisen videon. Joukossa on Niilon vanhoja sekä uutukaisia. Itse olen vielä pysynyt pöksyissäni, mutta lahjoja pikkuveikka onkin jo kiitettävästi saanut. Kyllä minä tästä vielä villiinnyn, kun palaan työelämään. Nimittäin työmatkan varrella on aika monta ihanaa lastenvaateliikettä. Tästä se lähtee ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa voi lähteä jopa lapasesta. Oh my - tästä tulee hauskaa! 







p.s En lähtenyt editoimaan videota, enkä sen kummoisemmin stressannut. Kunhan testailin ja tunnustelen miltä videoiden kuvaaminen ja jakaminen maistuu. Toivottavasti pidätte tästä hieman vasemmalla kädellä kuvatusta videosta. Teen näitä miellelläni lisää ihan ajatuksenkin kanssa, jos teitä lukijoita kiinnostaa? 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

YLIPAINOINEN ODOTTAJA

Katselin uimarannalla taapertavaa taaperoamme ja tokaisin ääneen "ihana pieni pyöreä pallero" johon ystäväni tokaisi "ihan kuin sinä, pieni ja pyöreä". Ja sitten alkoi hillitön nauru. Aivan, ihan niin kuin minä. Pieni ja pyöreä. Ja askel raskausmasun kanssa on kuin pingviinin. Vaapun puolelta toiselle ja kuljen napa edellä.

Sain tuosta keskustelusta inspiraation kirjoittaa ylipainoisena odottamisesta. Ajattelin, että tämä aihe voisi kiinnostaa muita liikakiloja kantavia odottavia naisia? Kohdallani ei onneksi puhuta vaikeasta tai sairaanloisesta lihavuudesta, mutta merkittävästä joka tapauksessa. Ylimääräistä on useampi kymmen kiloa lyhyessä 160cm rungossani. En mene sen kummoisemmin asiaa syvemmälle, mutta ei ole mikään salaisuus, että kampailen painonousua vastaan. Olin raskaana tai en.

Tiedostin heti alkuun, että raskaus ei välttämättä suju ilman ongelmia. Ja ensimmäinen ongelma onkin tullut jo vastaan. Nimittäin raskausdiabetes. Se puhkesi rv 18. Raskausdiabetekseen voi tietysti sairastua kuka tahansa, myös näin ylipainoisena tiedostin olevani riskiryhmässä. Ja olihan minulla gestaatiodiabetes ensimmäisessä raskaudessanikin. Suunnittelin, että tiputan painoa ennen vauva numero kakkosta, jotta poistun riskiryhmästä. Kävi päin vastoin. Olin ensimmäisessä neuvolapunnituksessa kuusi kiloa painavampi, kuin ensimmäisessä raskaudessani. Silti onnellinen, että olin tullut raskaaksi heti halutessamme. 


Olen tällä hetkellä raskausviikolla 25. Alkuraskauden jatkuva oksentelu karisti kiloja. Tällä hetkellä puntari näyttää pienempää lukua kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. En siis ole onneksi kerännyt vielä yhtään raskauskiloa. Olen tästä erittäin iloinen! En missään nimessä aio laihduttaa läpi raskauden, mutta tavoitteena olisi mahdollisimman pieni painonnousu. Ihan max.10 kiloa, jos sitäkään. Onnistuin siinä esikoisemmekin kohdalla. Ja tällä kierroksella raskausdiabetes todettiin onneksemme jo pienemmillä viikoilla. 




Kohonneet riskit eivät onneksi tarkoita sitä, että ne toteutuisivat jokaisen ylipainoisen odottajan kohdalla. Otan kuitenkin kaikki suositukset, tutkimukset ja taulukot vakavasti. Pyrin noudattamaan terveellistä ruokavaliota, koska äidin ruokavaliolla on merkitys vauvan kasvuun. Raskausajan ruokavalio on jatkuvasti mielessä. Haluan pysyä hyvä vointisena ja saattaa maailmaan terveen vauvan. 

Raskausdiabeteksestä huolimatta raskauteni on sujunut toistaiseksi ongelmitta. Selkäkivut eivät vielä vaivaa. Nyt opiskelen ravintosuosituksia, iloitsen kannustavista terveydenhoitajista ja mittailen kotona sokereita. 


Muita ylipainoisia odottajia? Onko ylimääräisiä kiloja muutamasta kymmeneen vai oletko merkittävästi/vaikeasti ylipainoinen? Muistathan, että voit kommentoida blogiani anonyymisti. Joten rohkeasti vain kertomaan omasta odotuksestasi ylipainoisena.